Lukiossa en koskaan ollut innostunut matikasta, vaikka vielä yläasteella olin yksi luokan parhaimpia. Kaikki innostus loppui yhdeksännellä luokalla, kun silloinen opettaja ei jaksanut syyslukukaudella pitää kuin yhden ainoan kokeen, joka sekin oli muistaakseni alueesta, jota emme olleet käsitelleet. Koe meni toki huonosti, ja opettaja laski numeron yhdeksästä kutoseen. Enkä suinkaan ollut ainoa, joka koki saman kohtalon. Kyllä meistä muutamat kävivät asiasta valittamassa, mutta edes rehtori ei ollut halukas ottamaan asiaa puheeksi kyseisen opettajan kanssa. Kevätlukukaudella numero ei jostain syystä noussut samalla tavalla, vaikka kokeista tulikin hyviä arvosanoja. Lopullisesti todistukseen jäi kahdeksikko, ja olen siitä edelleen helvetin katkera :D
Sinnittelin pitkän matikan kurssit juuri ja juuri läpi, osa meni melko hyvin, osa hyvinkin huonosti. Kun kaikki kurssit oli käyty, päätin lopulta kirjoittaa matematiikan lyhyenä :D Olen kuitenkin iloinen, että tulin käyneeksi nuo kurssit, vaikken noita kaikkia asioita päivittäisessä elämässä kovinkaan ole vielä tarvinnut. Onhan se kuitenkin hyvä kaiken varalta osata laskea, kuinka suurella todennäköisyydellä omalle lennolle sattuu mukaan lääkäri etc...
Mutta niin. Tänään pitkästä aikaa nautin laskemisesta. Miksei koskaan lukiossa tullut tällaista olotilaa? En tiedä, oliko syynä se, ettei nyt vain yksinkertaisesti ollut pakko laskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti