Eli '8 Min Abs Workout' taas kyseessä. Kylläpä pelotti siirtyä uudelle levelille, mutta viimein sain itseäni niskasta kiinni. Pakko sanoa, että kakkosesta kolmoseen siirryttäessä ero on huomattavasti suurempi, kuin ykkösestä kakkoseen siirryttäessä. Mutta onpahan taas haastetta :D Kolmas liike ("Crunch elbow towards knee"), on jostain syystä kaikkein rankin<3. Neljäs liike, double twist, taas alkaa naurattaa, koska tuo mallihahmo näyttää jotenkin niin koomiselta :'D
Yleensä kyllästyn asioihin nopeasti, mutta tämä vatsalihasohjelma on pysynyt kiinnostavana, juurikin siksi, koska koko ajan pääsee etenemään.
Asiasta toiseen. Heräsin tässä miettimään omaa ajatusmaailmaani, ja siinä tapahtuneita muutoksia viimeisen puolen vuoden ajalta. Sen sijaan että keskittyisin siihen, kuinka paljon vielä täytyisi kiinteytyä, tai kuinka paljon pitäisi laihtua, että olisin "kyllin hyvä", olen koettanut keskittyä kaikkeen positiiviseen. En edes tiedä, mistä olen saanut päähäni, että minun täytyisi pudottaa painoa, koska ylipainoon taitaa olla matkaa useampia kymmeniä kiloja. Lähiaikoina olen kyllästyny itseeni ja tähän painon kanssa tuskailuun, joka on jatkunut yläasteelta asti. Olen 155 senttiä pitkä, ja paino on korkeimmillaan käväissyt 46kg:ssa. On jotenkin hullua, että olen tuhlannut elämästäni seitsemän vuotta painosta murehtimiseen, vaikkei olisi varsinaisesti ollut aihetta. Pitäneekö tästä sitten nyky-yhteiskuntaa ja sen ihanteita syyttää? :D Ehkä tärkein muutos on tapahtunut liikunnan suhteen. Olin ajatellut liikuntaa vain laihdutuksen apuvälineenä, mutta se olikin yht'äkkiä jotain muuta. Omien tulosten parantaminen ja itsensä haastaminen ovatkin tärkeämpiä, kuin se, paljonko vaaka tulee näyttämään keväällä.
Olen huomannu, että lihasta minuun on tarttunut kuluneen vuoden aikana suhteellisen paljon, erityisesti jalkoihin, takapuoleen ja käsivarsiin. Eli vaikka rasvaa olisikin vähemmän, en todennäköisesti tule kesällä olemaan yhtä hentoinen kuin joskus pari vuotta sitten :D Viime syksynähän tarkoitus oli, että keväällä vyötärö olisi taas 53cm, niinkuin silloin kun olin 'nuori ja kaunis'. Nyt vyötärö on jäänyt seilaamaan tuohon 55-57 välille, joten ei kai tässä valittamista pitäisi olla.
Mutta entäs kun sitä valittamista kuitenkin löytyy? En usko, että koskaan kykenen täysin itselleni kelpaamaan, mutta on mielenkiintoista, kuinka olen pikkuhiljaa oppinut suvaitsemaan vartalon huonompiakin puolia. Edelleen tahdon reisistäni kiinteämmät, ja välillä on päiviä, jolloin vihaan isoja pohjelihaksiani. Enää en kuitenkaan määrittele itsäni pelkästään niiden perusteella. (Ainakaan joka päivä :D)
Myös oma vartaloihanteeni on muuttunut. Aiemmin ihannoin äärimmäisen laihoja malleja, joilta en koskaan toki itse kykeneisi näyttämään jo pituudestanikin johtuen :D Hyvä tapa varmistaa, että tuntee itsensä pettyneeksi omaan olemukseen on asettaa vertailukohdat mahdollisimman epärealistisiksi.
Nykyään ihailu kohdistuu monenlaisiin vartaloihin. Lähinnä silmääni miellyttävät ihmiset, jotka oikeasti ovat sinut itsensä kanssa.
Tällä hetkellä äärimmäinen ihailunkohteeni on Kate Hudson :D (<333<33<3<3)
Adssfaadsadadsad. . . Ah<3. No mutta niin :D Tuollaisen vartalon omistaminen voisi olla ihan mahdollista, mutta ainakaan tällä hetkellä ei olisi niin paljon motivaatiota, että saisin pysyvästi pidettyä itseni tuossa kunnossa. Noh, voin lohduttaa itseäni sillä, että tissejä minulla ei ainakaan ole, joten siltä osin voi laittaa rastin ruutuun :D
//Ah, voi olla kirjoitusvirheitä kivasti :D Ei tule tarkistamisesta mitään, kun jään vaan tuijottamaan noita kuvia. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna koko teksti vaikuttaa sekavalta ja kuulostan kovin onnettomalta ihmiseltä :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti