random thingies #2

Mikä biisi soi? - Stars Go Dim - Lose It

Mitä sinulla on päälläsi? - Jotakin niinkin hemaisevaa, kuin aamutakki :D Heräsin puoli tuntia sitten, enkä oo edennyt tästä mihinkään suuntaan.

Miten hiuksesi ovat? - Ihan solmussa

Millainen olotila? - Vähän väsynyt ja lievästi tokkurainen

Mitä ajattelet? - Pääsykokeita ja juoksulenkkiä
.
.
.

Hahaa. Olen peräti edistynyt pääsykokeisiin lukemisessa, ja jotenkin on taas löytynyt innostusta :D
Mitään muutapa sitä ei paljon ole ennättänytkään tehdä, ja taukopäivien puutten huomaa siitä, kun ajatukset alkaa harhailla. Tästä on hyvä lipua taas ihan sivuraiteille niin lukemisen, kuin tämän kirjoittamisenkin suhteen.

Käytiin eilen katsomassa yhden kaverin kanssa Nälkäpeli, koska tahdottiin tietää onko se niin huono, kuin oltiin kuultu. Olin yllättynyt siitä, että koko teatteri oli TÄYNNÄ 12-15 vuotiaita tyttöjä. Jotenkin oli vaan olettanut sen ikäjakauman ihan toisenlaiseksi. Meinasi iskeä paniikki, kun alettiin jo kuvitella pahinta: entä jos tämä on ihan samanlainen kuin Twilightit?!? Pelko oli suurimmaksi osaksi turha, mutta sanotaanko näin, että elokuvan loputtua ei tuo katsojien ikä enää ihmetyttänyt.

Vielä vähän sivuraiteille edellisestä, mutta miksi ihmiset ei osaa sulkea puhelimia elokuvissa? Meinasi mennä hermot, kun vieressä istui kunnolla ässää suhautteleva. . . ah, sosiaalisesti aktiivinen neitokainen. Kaverin kanssa hirveä supina, ääneen kiljahtelua JA puhelin soi ainakin kolmesti. Joka kerta hän toki myös vastasi siihen. "Joo hei mä oon leffassssa en voi nyt puhuu! SSSIIS MITÄH? IHAX TOTTA? Joo mut sssiis en voi puhuu..."
Ja sama uusiksi vartin päästä. Vieläkin ihmettelen sitä, kuinka sain hillittyä itseni :D

Mutta. Aamupalalle ja pääsykoekirjan kimppuun, ennen kuin puskee joku ihan epämääräinen ärtymys taas pintaan.

Varjele :'D

Elämäni ahdistavin kokemus; työhaastattelu videonhaastattelun muodossa.
Mitähän ne seuraavaksi keksivät :D

m-m-motivation

Onkohan mitään paremmin motivoivaa, kuin oman kehityksen huomaaminen? Viiden viikon aikana olen onnistunut karistamaan vyörätöltä 6 senttiä! :D Nyt vyötärön ympärys on siis 57cm.
Tuo muutos voi myös osittain johtua siitäkin, etten ole koko ajan pöhöttynyt. Ennen alkoi päivän aikana maha pömpöttää niin paljon, että se ihan sattui. Nyt en edes muista, milloin viimeksi olo olisi ollut kuin jalkapallon nielleellä :D Minulla ei ole mitään tietoa, mikä muutos tuohon turvotukseen on vaikuttanut. Lauantaina käytiin syömässä jopa Raxissa, ja vakka vedin pitsaa 4 palaa ja kermaperunoita luultavasti sen 500 grammaa, ei ollut minkäänlaista turvotusta myöhemmin o_o Ihan ennenkuulumatonta :D

Tässä viikkojen aikana en ole käynyt kertaakaan punnitsemassa painoani, mutta vyötäröstä ja yleisestä kiinteydestä päätellen muutama kilo on lähtenyt. Eniten iloitsen kuitenkin siitä, että viimeisen puolen vuoden aikana lihasvoimani on lähes kaksinkertaistunut! :D

Uh, ja toinen kummasti motivoiva tekijä: uudet kengät <3

Top-Sportista alennuksella :D Oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, mutta tuntemukset vain vahvistuivat, kun kokeilin jalkaan; herranjestas mikä tunne <3 En vieläkään jaksa olla ihmettelemättä, että kuinka sattuikin juuri minun kokoa olemaan tähteenä. 37 niin yleinen koko, että harvemmin alennukseen asti pääsee.
Kahtena päivänä olen ennättänyt näitä salilla testata, ja onnnnnn hyvät! Aika usein itsellä kengät saattaa hangata esim. akillesjänteen kohdalta, kun tekee prässissä pohkeisiin kohdistuvia liikkeitä, mutta ei nämä kullannuppuset, eiei :D

Tähän loppuun vielä lisäksi Gymlog: Pakara-special :DD Liikkeet on hyviä, ja ensimmäisen kokeilun jälkeen sai pakarat kyllä todella kipeiksi. Suurin syy siihen miksi tätä katson ties kuinka monetta kertaa: nuo jutut . . . Haha :'D

//Miten ihana tuo videon pikkukuva :'D

of stuff and measurements

Uhh, täällä kivasti olen yksikseni jauhanut tuosta vatsalihashommasta, jonka kakkoslevelille kivasti viikko sitten siirryin. Nyt ois hirveä into ja halu edetä taas, mutta kai sitä jollain ihmeellä pitäis jaksaa vielä se toinen viikko ainakii jauhaa tuota :( Höh.

Mutta jännä, miten ensimmäistä leveliä sai tehdä kuukauden, että uskalsi/jaksoi siirtyä seuraavaan, mutta nyt viikon jälkeen tuo on jo ihan piiis ohv keik. Tai no, kyllä siinä menee lihakset maitohapoille, mutta jostain syystä se ei motivoi niin paljon. MUTTA; Level 3  on kuitenkin niin hemmetin tylsä! Missä kaikki biitit?!

( . . . Jotka ehkä on ihan hirveen kuulosia, mutta eihän tuollaista monotonista paapatusta jaksa kuunnella :D)

No joo. Mittailin tuossa vaihteeksi, ja näyttäis siltä, että vyötärön ja lantion ympäriltä on molemmista näköjään lähtenyt peräti 5 senttiä, mikä on jännä, koska ite en oo huomannu mitään kiinteytymistä :D Tällä hetkellä tilanne on 80-58-80. Jospa kesään mennessä ois vyötärö taas 53, niinkun joskus ennen, kun olin vielä nuori ja kaunis :'D

turn the car around

"all that i feel is the realness i'm faking,
taking my time but it's time that i'm wasting"

ah . . . pitkästä aikaa kappale, joka napsahtaa kyllä niin kohdilleen. olotila: kevätmasennus ja ahdistuksen kaltainen tiedottomuus tulevasta.

pitääkö opiskella pelkästään opiskelemisen takia, vaikka ei vielä ole löytänyt omaa suuntaansa?
mitä sanoa ihmisille, jotka ihmettelevät, että miten hyvä koulumenestys on yht'äkkiä vaihtunut epämääräiseen haahuiluun?
pitäiskö sitä vaan mennä suosiolla siwan kassalle?

fannnnngööörllling

random thingies

Olipa melkoinen aamu :D Heräsin, ja edellisestä illasta jatkunut outo tukkoisuus korvassa jatkui. Soitin sitten YTHS:lle aikaa varatakseni joskus yhdeksältä aamulla. Siellä täti sanoo, että ainoa vapaa aika ois 9:45. Koetin sanoa, että juu, kyllä tänään mielellään tulisin, mutta kun on niin pitkä matka jne. ja ainoa sopiva bussi menee ihan juuri tuossa viiden minuutin kuluttua.
Täti kyselee, että missäs asun, ja kuultuaan vastaukseni toteaa ystävällisesti, että "Kyllähän sieltä ennättää vaikka ryömimällä. Ala tulla.". Lievästi olen vieläkin hämmentynyt :D Eipä ennen ole moista 'ajanvarausta' ollut, missä ihan väkisellä pakotetaan tulemaan . . . 

Noh, salamana pyjamasta oikeisiin vaatteisiin ja ulos.

Vedän siinä sitten puolikuntoisena 40 minuutin kävelymatkan 30 minuutissa, ja ennätän ajoissa. Lääkärin juttusilla saan olla peräti 5 minuuttia. Kannattava reissu, varsinkin kun ei ollut edes korvatulehdusta :DDD Ilmeisesti tämän talon hissiremontista johtuva pöly vaan aiheuttaa jotain turvotusta.

Päätin jäädä kerrankin pyörimään kaupungille, kun olin kerran sinne asti raahautunut. Hirmu yllättävää, että sitten tuli tehtyä 'heräteostoksia'. Anttilan keskusvarastontyhjennyksestä lähti mukaan kasa hammasharjoja ja suihkugeelejä, mutta sitten kävin h&m:llä q_q yhh . . . Silmiä sokaisevaa värikirjoa, johon yhdistetään ulkona paistava aurinko . . .
Normaalistihan minä pukeudun mustaan, valkoiseen ja harmaaseen, mutta kas, kun keväällä kuvittelen tykkääväni väreistä :D

                                                              

Punaiset kengät :D Viime kesänä minulla oli samanlaisia ruskeana, harmaana ja sinisenä, muistaakseni. Kaikista lähti pohja irti jossain vaiheessa, eli ei mikään järkevä ostos sinällään. Ja tuo väri. . . Onhan se nätti, mutta en osaa kyllä käyttää.

Ja sitten, ostos, jossa yhdistyy kaksi keväistä harhaani:

HAME, plus se on violetti, vaikka sitä ei tuosta niin selvästi huomaakaan :(( Joka ikinen kevät sama homma.
"Joo kyllä! Tänä kesänä minä käytän hametta! Oonkii aina halunnut hameen, oi voi, nyt ostetaan hame!!"

Ja siellä niitä on, vaatehuoneen perällä; laatikollinen hameita, joita en ole käyttänyt kuin kerran. Eipä sillä, alennuksessahan tuo toki oli, ja vaivaiset viisi euroa . . . Mutta ihmetyttää vaan, että miten tyhmä sitä voi olla. Ja oivoi, minun kardashian-takapuoleni :'D
// Mitenhän minun sääret sulautui tuossa kuvassa yhdeksi valtavaksi säärekkeeksi?

Tähän kauheuteen on lisänä vielä pinkki t-paita. Heikko, typerä ihminen :D

Mutta kaupungilla pyöriminen ajoi tukkoisuuden pois, joten luotan omaan diagnoosiin pölyn vaikutuksista. Kuumettakaan ei ole ollut, joten taitaa tänään olla salipäivä <3

Level 2

Eilen hoksasin, että olisin voinut ehkä jo jonkin aikaa sitten siirtyä seuraavalle tasolle 8 Min Abs Workout -ohjelmassa. Pari kertaa on käynyt jo niin, että olen tehnyt ylimääräisiä toistoja ihan vahingossa, ja taukojen aikana se 30 sekuntia tuntuu ikuisuudelta :D

Level 2 ei kamalasti ykkösestä eroa. Yhtä uutta liikettä vaille samat liikkeet, toistoja kolmenkymmenen sijaan neljäkymmentä. Tauot kestää 15 sekuntia. Biitit on onneksi uudet, edellisiin alkoi jo kyllästyä.

Kyllähän siinä vatsalihakset maitohapoille taas meni, mutta ei tuntunut läheskään yhtä raskaalta kuin level 1 ensimmäisellä kerralla.

Pitkään olen koettanut ottaa hyväksyttävää kuvaa tuosta itrastani, mutta eiiiiii vaan jotenkin saa aikaiseksi :D

Ne vähät lihakset mitä olen näkyviin saanut, taitavat sen verran pelätä kameraa, etteivät varmasti näy missään valossa, jos kuvaa yrittäisi.
Mutta korvikkeeksi Ryan Reynoldsin (<3) vatsalihakset:

Jumppailun jälkeen sukkapyykille ja pääsykoekirjan pariin, pitkästä aikaa :D Viime viikko meni vanhempien luona, eikä aikaa lukemiseen jäänyt, laskettiin nimittäin joka päivä mäkeä. Rakennettiin veljen ja poikaystävän kanssa tie täyteen hyppyreitä, joista sitten vedettiin vuorotellen rattikelkalla ja minisuksilla. Ei ollut yllättävää, että äitikin kolusi koko päivän rinteessä meidän kanssa :D Nyt ainakin omat reidet ja polvet on täynnä mustelmia, ja häntäluu muistuttelee siitä, että oli todellakin hyvä idea laskea siitä isoimmasta hyppyristä tavallisella liukurilla.


// Ryan Reynoldsista tuli mieleen, että kerran koetin muokattua versiota Bloody Marysta :D Seisoin pimeässä vessassa hokemassa Ryan Reynoldsia, mutta ei se toiminut :(

Elämän ohjenuora

Taitaa olla aika . . .

Heiluttaa häntää! :D

Prätkähiiret, tuo lapsuuteni rakkaus, teinivuosieni ilo.

Ah, miten vanhaa sydäntä hellyyttää katsoa näitä taas. Viimeksi tuli katsottua kaikki läpi joskus lukiossa, joten eivät kovinkaan kauaa ole unholassa pysyneet. Ja miten voisivatkaan, kun on pelkkää täydellisyyttä koko sarja! Ja tarkoitan nyt niitä aitoja oikeita Prätkähiiriä, enkä sitä mössöä, mitä tässä pari vuotta sitten telkkarissa näyttivät.

Tuo sarja tuntuu vaan paranevan joka kerta kun sitä katsoo. Lapsena oli vaan haltioitunut siitä, kuinka ihania koviksia nuo hiiret olivat. Nyt on tullut huomattua kaikki se nerokkuus, joka näissä piilee :D Nykyäänhän mitään tuollaista ei luultavasti saa edes telkkarissa näyttää, sen verran karua on välillä sanasto. Ja kaikki se kaksimielisyys. . . Ai että <3

Vuosi toisensa jälkeen sama ongelma kalvaa mieltä; kuka hiirikolmikosta onkaan se paras. Tähän tuskin vastausta löytyy, mutta jestas miten tykkään Vinskin jutuista :D
"Kattokaas, Rasvis ykkösissä ja Leipis sisäkön vaatteissa. Jo on villit leikit!" tai
"Isäs oli este kun sua teki." <3<3<3<3<3

Oon pari kertaa vilkaissut nykyisiä lastenohjelmia, enkä tajua, miten lapset voi kahtoo sellaisia. Ei mitään jännistystä, ei mitään toimintaa! Oon niin onnellinen, että ite oon 90-luvulla syntyny, ja saanu kahtsoa sen ajan ohjelmia, joita ei vielä oo rajoituksilla pilattu.

Turbo: "Moto vippaa köysi"
Moto: "Mitä? Meinaatko hirttäytyä?"

Hirvee jumitus

Takareisissä nimittäin. Ja pakaroissa. . . Sattuu niin, etten kärsisi edes istua kunnolla :D

Oli eilen sen verran rankempi 'reeni' salilla, että ei ihmekään, mutta vähän kyllä yllätyin, koska ei aikoihin ole paikat ihan näin jämähtäneet.

Puolen vuoden aikana olen huomanut kyllä aikamoisia muutoksia lihaskunnon puolella.

Rikkinäisen polven takia en ole paljon uskaltanut kyykkäillä, saati sitten käyttää jalkaprässiä, mutta nyt olen kerrassaa ylpeä, kun menee ihan kivasti se 70 kiloa :D Puoli vuotta sitten uskalsin juuri ja juuri oman painon verran, eli se 45 kiloa. Ei nyt mikään mullistava muutos, mutta ite oon ihan tyytyväinen.

Ennen lähestulkoon herjasin ihmisiä, jotka kävivät salilla :D Ajattelin, että salilla käyvät vaan varustekilpailevat pikkupissikset ja pöhöttyneet bodarit, mutta mutta . . . En tiedä mistä tuon ajatusmallin olin keksinyt :'D Noh, on onneksi mieli muuttunut.

Itse en aiemmin käynyt salilla lähinnä ihan siitä syystä, että asuin korvessa, josta lähimmälle salille ois ollu matkaa melkein 20 kilometriä. Ja ilman linja-autoyhteyksiä se matka ois tietysti pitänyt kävellä/pyöräillä, jos ei olisi sattunut sopivaa kyytiä kohdalle.

Siihen aikaan tuli harrastettua kesäisin juoksua, talvisin hiihtoa ja laskettelua. Hiihdossa muistaakseni voitin hopeaa jossain oman paikkakunnan kisoissa kuudennella(?) luokalla :D Lapsuudessa oli haaveammattinakin ampumahiihtäjä, koska ampumisessa olin tosi hyvä, ja hiihtäminen oli vaan niin kivaa. Miksihän sekin haave kariutui? Juoksua kuitenkin harrastan edelleen, siinä missä polvi sallii.

Kausittain on isän opastuksella ammunnan lisäksi tullut kokeiltua jousiammuntaa ja nyrkkeilyäkin.

Balettiakin tuli tanssittua, mutta alkoi käydä ahdistavaksi se jatkuva stressaaminen jossain vaiheessa. Muistan kuinka opettaja ennen joululomaa mittasi jokaisen vyötärön ja lantion ympärysmitat, ja aikoi tehdä saman uudestaan joulun jälkeen, ja luoja auttakoon jos joku olisi lihonut . . . Miten ihana olikaan se paniikinsekainen tunne omalla kohdalla. Olin silloin 16, ja ihan äskettäin alkanu kasvattaa niitä ns. 'naisellisia muotoja'. Tuskin uskalsin joululomalla paljon mitään suuhuni pistää :'D

Baletista kyllä muuten tykkäsin, ja luultavasti olisin kaikesta huolimatta jatkanut, jos ei olisi kotipaikkakunnalta harrastusmahdollisuus loppunut. Ai niin, ja se polvi juurikin baletista taisi suuttua.

Yksikseen jumppaaminen ja lenkkeily ovat aina olleet kaikkein mieluisinta liikuntaa, enkä näe isoa muutosta tähän tulevaksi. Lenkkeilystä tulee aina hyvä olo, ja omalla kohdalla olen huomannut sen olevan parasta lääkettä mm. päänsärkyyn, niskakipuun, itsesyytöksiin ja pöhötykseen :D

Opintotuki tuli, joten motivaation lisäämiseksi lähdetään poikaystävän kanssa ostamaan uusia liikuntakamppeita. Voin melkein kuulla, miten menneisyydestä huutelen itselleni herjauksia siitä, kuinka olen nyt 'varustekilpaileva pikkupissis'. Jätän herjaukset huomioimatta ja haaveilen jo uusista salikengistä <3

// kuvat yllättäen googlesta

Arjen pieniä ihanuuksia

Miten arvostetulta tuntuukaan, kun on työllä ja vaivalla pessyt pyykit ja vaihtanut kaikki käsipyyhkeet uusiin, ja mies tempaisee ensimmäisen käteen sattuvan pyyhkeen, että voi pyyhkiä lattialta jotain läikyttämäänsä :D Toki yrittää salakavalasti ujuttaa tämän 'lattialuutun' sitten takaisin käsipyyhetelineeseen.

Ja jotta päivä ei olisi liian hyvä, niin juuri imuroidulle lattialle on hyvä kopistaa leikkuulaudalta leivänmurut. Ja toki, ensiviikolla taas ihmetellään, että miksi en siivoa useammin.

Joskus tahtoisin asua ihan vaan yksi :'D

wnb putkimies

:D Avaan keittiön viemäriä, saa nähdä miten käy. Kurkistin myös suihkun lattiakaivoon, ja herranjestas mikä määrä hiuksia. Meinasi laatta lentää, kun niitä sieltä koetin kaivella.

En taaskaan koko päivänä ole saanut pääsykoekirjaa auki. Alkaa jo suorastaan pelottaa tämä motivaation puute. Koko ajan pyörii vaan päässä että "en minä sinne kuitenkaan pääse, menee vaan aikaa hukkaan jos yritän". Ahhh, miten hyvä asenne. Tuntuu vaan pukkaavan stressiä kaikesta, ja nykyään näköjään menen ihan lukkoon, jos jokin asia ahdistaa. Sen sijaan, että tekisin jotain mikä vähentäisi tuota stressiä, en tee yhtään mitään.
No, pyykit sain sentään pestyä :'D

Nyt katsastamaan vetääkö viemäri . . .

. . .

Mitenhän 9gag on täynnä kaikkea kivaa silloin, kun ihan oikeasti pitäisi opiskella. Ja oooh, facebookissa on näköjään edelleen Bejeweled Blitz :-D Sitä ei olekaan tullut pelattua yo-kirjoitusten jälkeen.

Huomenna varmaan innostun siivoamaan asunnon ja pesemään nyrkkipyykkiä pari korvollista, ettei vaan liikaa tulisi keskityttyä kognitiivis-kehitykselliseen moraaliajattelun kehitysteoriaan . . .