tiistai 24. huhtikuuta 2012

random thingies #7, peltileipä edition

Lämmin peltileipä <3


Tämän
ohjeen mukaan tehty (joskin tuo ohje on ilmeisesti muunneltu täältä, sen kauemmaksi en jaksa jäljittää :D) Itsekin hieman sitten joltain osin muuntelin.

Lopullinen ohje taisi olla jotakuinkin tällainen:

3 dl vettä
2 dl kevytmaitoa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
4 dl kaurahiutaleita
3 dl sämpyläjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
0,5 dl öljyä (osa auringonkukkaöljyä, osa rypsiöljyä)

Pinnalle heittelin auringonkukansiemeniä :'D

Oon aina hyvin huolimaton leipomisessa, kun en jaksa tai tahdo tehdä ohjeen mukaan. Yleensä vilkaisen ohjetta aluksi, ja lopussa tarkistan onko kaikki aineet tullut laitettua. Käsituntumalla menee muutenkin kaikki. Hirmu usein kuuluu keittiöstä sellainen viaton ja hieman yllättynyt "ohohhh". :D

Tosin, hyvää on aina tullut, ja niin tälläkin kertaa. Mummolta opittua tämä, sillä oli aina niin kivan rento asenne. Siltä kun kysyi jotain ohjetta, niin vastaus oli jotain tällaista: "No laeta muutama koprallinen jaohoja, kyllä sen sitten näkkee jos pittää lisätä. Sitten rippaos suoloo ja jos mieles tekköö niin vaekka sokeria. Maestamalla sen tok tietää." :D <3 Mummon tekemä ruoka oli kyllä maailman parasta, ihan hirveä ikävä sitä ruisleipää ja lihamureketta. Ah, se lihamureke. . . Sitäkään ei kukaan kykene samanlaiseksi tekemään, koska se ohje oli niin käsituntumalla hiottu.

random thingies #6, dark-haired Tuksu -edition

Pitkästä aikaa oikeasti päivä, jolloin on vaan ihan järkyttävän tylsää. Apuun tuli onneksi Xiaxuen uusi YouTube-video , joka houkutti tappamaan aikaa vähän erilailla. Tuntui ihan pikkulapselta, kun sai sotkea vähän rankemmalla kädellä naamaansa. Lopputulos ei liene ollut mikään paras, varsinkin kun aikaa käytin lähinnä vaan irtoripsien kanssa tapellessa, enkä koskaan aiemmin ole yrittänyt tehdä itselleni pisamia (pisamoita? meillä päin sanottais kesakoiks).

Mutta ajan sain kulumaan, joten mission accomplished :D

Lopputulos on tuollainen tummahiuksinen jäljitelmä Johanna Tukiaisesta :D Värillisissä kuvissa olisi ehkä tuo meikin määrä näkynyt paremmin, mutta sekavärisiet wnb-pisamat aiheutti yökkäilyä. Ihan mielenkiintoista nähdä itsensä ihan erinäköisenä. Edes baariin en tule laittaneksi noin vahvaa silmämeikkiä, ja kulmakarvoihin en uskalla koskea missään tilanteessa.

Loppukevennykseksi . . . Kuva, jonka lasken henkilökohtaiseksi saavutukseksi tämän viikon osalta. Kuva, johon onnistuin kiteyttämään kaiken sen ihanuuden, jota löytyy niin monien profiilikuvista esimerkiksi Facebookissa :D Ryppyinen otsa, mutruinen ilme, pää hieman kallistettuna, ja käsi toki mukaan kuvaan. En voi katsoa tätä nauramatta.

Varjele :D

Nyt voisi harkita käyttävänsä lopun päivästä johonkin kehittävämpään.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

random thingies #5, sunnuntai edition



Hurahti kivasti parempi osa päivästä liikunnan parissa. Oli kyllä niin hyvä ja aurinkoinen ilma, että oli pelkkää nautintoa kävellä salille ja takaisin. Salilla oli kerrankin vähän porukkaa, aluksi oltiinkin poikaystävän kanssa ainoat paikalla. On jotenkin vapaampaa tehdä omia juttuja rauhassa, kun ei mene keskittyminen kaikkeen epäolennaiseen. Sali, jota käytämme, on hyvin monenlaisten ihmisten suosiossa, ja välillä on hermo koetuksella. Sanotaanko näin, että ei ihan joka ilta jaksaisi kuunnella esimerkiksi keski-ikäisten miesten seikkailuista ruotsinlaivalla.

Tänään oli tarkoitus pitää käsi-/selkätreeni, mutta jostain syystä eksyin taas jossain vaiheessa jalkaprässiin. Ihmiset aika paljon näköjään herjaa jalkaprässiä, mutta ite silti tykkään. Tuoltahan löytyy siis vain jalkaprässi, jossa ollaan istuvassa asennossa, eikä esimerkiksi kyykkäämiseen ole mahdollisuutta, mikä on kyllä sääli :( Toisaalta, ainakin tuo oikean jalan polvi tuntuu tästä ilahtuvan. Tai ei se ainakaan pahemmin ole hetkeen vihoitellut :D Kyllä kai niitä käsiäkin tuli loppujen lopuksi rasitettua, nyt ovat jotenkin äärimmäisen väsyneet. Harmittaa, kun en vaan jotenkin tykkää mistään käsiliikkeistä. En tiedä mikä siinä on, mutta ei kai kaikesta voikaa tykätä.

Salin jälkeen käväistiin Prismassa, jossa oli asiakasomistajapäivät. Sen kummemmin ei jaksanut siinä nälkäisenä kierrellä, mutta aika paljon tuotteita näytti olevan alennuksessa. Kopattiin mukaan palautusjuomia, koska olivat -15% :-DD Ja ehhhhhhkä jotain suklaatataijotainsellaista eksyi myös mukaan. En edes tykkää suklaasta, joten en tiedä mikä siinä on, että sitäkin pitää välillä saada.

//Masentavaa katsoa kuvia tällä 'omalla' koneella, koska poikaystävän pelin takia näytönasetuksien pitää olla tietynlaiset, joten värit on vaaleita, ja jostainsyystä tämän pitää levittää :D Ihan kuin ei olisi tarpeeksi pyöreät pullaposket muutenkin.

Mutta niin :D Jospa huominen sää olisi yhtä suotuisa kuin tämänpäiväinen. Oli mielessä pienoinen, tai vähän isompikin, juoksulenkki. Koska tämä nyt on ääneen mainittu, huomenna tulee satamaan.
Noh, kukapa tietää, ehkä juoksen silti.

Nyttttt suihkuun. Sitten voisi kurkkua vähän suklaalla kutkutella, ja koettaa rustailla muutaman lauseen paperillekin.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

reasonstobefit~2

( kuvat )

:D Suuntaudunpa tästä siis salille.

Illalla voisi olla luvassa sorbettia, jos jaksan jäätelökoneen kaivaa kaapista.
Onhan tuo raukka jo sen verran ollut lomailemassa. Aina vaan tyssää siihen, kun pitäis ensin keittää ainekset, ja sitten jäähdyttää niitä, ja sitten vasta pääsee tositoimiin.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

GTL ja korvapuusteja

. . . Tänään vaan jäi kuvoista puuttumaan se gym ja tan. Päivän sana taisi olla se laundry.



Pyykkipäivä, ei mikään henkilökohtainen suosikkini. Viimeiseen asti tätä välttelen, mutta jossain vaiheessa loppuu puhtaat vaatteet, ja sitten se on vaan tehtävä.
Mutta olin urhea, ja vielä lisäksi sain itseäni niskasta kiinni ja tiskasin, mistä poikaystävä tuntui kovasti ilahtuvan :D (Voi astianpesukone </3)

Kaupasta kipaistu korvapuusteja, illalla luvassa kauan odotettu uusi osa Gaki No Tsukain Airport batsu gamea. Ahhh, tuskin maltan odottaa, että viimeinen koneellinen peseytyy, ja päästään uppoutumaan sohvalle sokerikakkuprinsessan kanssa (= poikaystävä. Tämän suhteen ainoa prinsessa . . .)

Ja päivän voisin päättää kahden ihanan, lihaksikkaan ja vaarallisen miehen kanssa. Nimittäin omien fiktiivisten hahmojeni syleilyyn meinasin sukeltaa, mikäli saan kynän taas käteen ja pääsen uutta lukua luonnostelemaan.

reasonstobefit

( kuva )

torstai 19. huhtikuuta 2012

nostalgiset pyörähdyskappaleet



Kaivoin tänään laatikosta lukion pitkän matikan kirjat :D Oli vaan tosi kiva laskea pitkästä aikaa. Mutta kyllä huomasi, että taidot oli ruosteessa. Jopa prosenttilaskut aiheuttivat vaivaa.

Lukiossa en koskaan ollut innostunut matikasta, vaikka vielä yläasteella olin yksi luokan parhaimpia. Kaikki innostus loppui yhdeksännellä luokalla, kun silloinen opettaja ei jaksanut syyslukukaudella pitää kuin yhden ainoan kokeen, joka sekin oli muistaakseni alueesta, jota emme olleet käsitelleet. Koe meni toki huonosti, ja opettaja laski numeron yhdeksästä kutoseen. Enkä suinkaan ollut ainoa, joka koki saman kohtalon. Kyllä meistä muutamat kävivät asiasta valittamassa, mutta edes rehtori ei ollut halukas ottamaan asiaa puheeksi kyseisen opettajan kanssa. Kevätlukukaudella numero ei jostain syystä noussut samalla tavalla, vaikka kokeista tulikin hyviä arvosanoja. Lopullisesti todistukseen jäi kahdeksikko, ja olen siitä edelleen helvetin katkera :D



Sinnittelin pitkän matikan kurssit juuri ja juuri läpi, osa meni melko hyvin, osa hyvinkin huonosti. Kun kaikki kurssit oli käyty, päätin lopulta kirjoittaa matematiikan lyhyenä :D Olen kuitenkin iloinen, että tulin käyneeksi nuo kurssit, vaikken noita kaikkia asioita päivittäisessä elämässä kovinkaan ole vielä tarvinnut. Onhan se kuitenkin hyvä kaiken varalta osata laskea, kuinka suurella todennäköisyydellä omalle lennolle sattuu mukaan lääkäri etc...

Mutta niin. Tänään pitkästä aikaa nautin laskemisesta. Miksei koskaan lukiossa tullut tällaista olotilaa? En tiedä, oliko syynä se, ettei nyt vain yksinkertaisesti ollut pakko laskea.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

random thingies #4, takatalvi edition

Lievästi masentava tämä takatalvi. (Kuinka mones tämä on jo tänä keväänä? Ainakin kolmas?)
Kesäkengät huutaa tuskaisena laatikoissaan, mutta eipä tuonne sohjoon ole niillä asiaa.

Oli pakko etsiä vähän lämpimämpää takkia käyttöön, ettei lenkille lähtiessä tarvitse tunkea viittä puseroa takin alle :D Toisaalta, muut ihmiset tuntuvat ihan hyvin tarkenevan. Lieneekö sitten kyse vaan asennoitumisesta.
En kamalasti tällaisia välikelin vaatteita omista, mutta ei ylipäätään muutenkaan nyt innosta pukeutuminen. Kaikki on vaan niin harmaata ja likaista. Jalkakäytävät ovat niin täynnä koirien jätöksiä, ettei sinne itse sekaan meinaa mahtua.






(Miten ihanan sotkuiset kulmakarvat :D)


Tämä keli sopii hyvin kirjoittamiseen, ja olenkin peräti 8 sivua saanut kasaan erästä kirjoitusprojektia varten tässä kolmen päivän sisällä. Nyt kun vaan samanlainen motivaatio jatkuisi, niin vielä vahingossa saisin jotain valmiiksi.


Minulla on kirjoituspöydän laatikot täynnä keskeneräisiä novelleja ja kaikenlaisia mahtavia suunnitelmia, mutta en vain pääse suunnittelua pidemmälle. Päällimmäinen syy on se, että kun suunnitelma on hieno, ja kaikki asetelmat kohdillaan, en tahdo pilata kaikkea kirjoittamalla huonosti. Toinen syy se, että ideoita on niin kamalasti, ettei tiedä, mistä lähtisi ensimmäisenä kirjoittamaan. Hirmu viisasta toki.


Sitten kun joskus uskaltaa yrittää, niin kyllä siitä kirjoittamisesta taas nauttii. Tosin, nytkin huomasin, että taustatyötä voisi aina välillä tehdä :D Mukava käyttää tuntitolkulla aikaa sitten erinäisten asioiden miettimiseen. "Millaista ääntä se luoti pitää, jos se tuosta korvan juuresta menee?" "Mitenkä, jos luoti ei mene läpi, ja jää silleen kivasti sisälle vaikka olkapäähän... Onko se miten vaarallista? Nouseeko sille ammutulle kuume, niinkuin aina elokuvissa?" Onneksi on pikkuveli ja isä näitä juttuja varten. Itsekin olen ampumista harrastanut, ja tiedän aseista jonkin verran, mutta ei sitä asiantuntijoille pärjää :D


Nyt olen ihan täpinöissäni tämän kirjoittamisen kanssa, ja hieman jännittää, uppoudunko tuohon sitten ihan kokonaan taas muutamaksi päiväksi, kunnes mielenkiinto loppuu, ja siirryn taas johonkin uuteen. On se vaikeaa ailahdella näin.

somethingsomethingsomething

Hienosti kotiuduttu vanhempien luota :D Oli aika pikainen vierailu, mutta kivaa oli. Ah, äidin tekemä rahkapulla on kyllä maailman ihaninta <3


Meni sikäli pieleen kyllä reissu, että isän koneelta ei saanut mitään tiedostoja irti, koska se oli simahtanut :D En viitsinyt ulkoista muistiakaan mukaani varastaa, joten ensi kertaa odotellessa. . .
Ja toki minulla oli kamera mukanani, koska olin aikeissa kuvata "ihania keväisiä kuvia", mutta kuinka ollakaan, satoi LUNTA koko ajan. Mitähän tästä omasta tuuristaan nyt sitten voisi sanoa.


Univelkaa kertyi kivasti, kun veljen kanssa peloteltiin toisiamme, eikä kumpikaan osannut sitten enää nukkua. Lattian läpi nousevat varjoihmiset ja pään yläpuolella nakuttava iso seinäkello eivät olleet hyvä yhdistelmä :D Pari kertaa hyppäsin varmaan ilmaan, kun kello alkoi lyödä.


Tänne kotiutuminen ei taas ollut kivaa, kun monen päivän roskat märkänivät roskiksessa niin, että haisivat miltei käytävään asti. Ihan ymmärrettävää, olisihan niiden vieminen niin vaikeaa ollut :D Nyt saan kuulemma mennä viemään ne itse, koska olen nainen. Hieman vituttaa, mutta en jaksa riidellä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

oldiessss

Löytyi koneen kätköistä kaikenlaista hauskaa. Vanhoja mesekeskusteluja, kirjoitelmia ja kuvia. Täytynee tonkia isänkin koneelta kuvia, kunhan ennättäisi vanhempien luona käymään :D Jos oikein muistan, jossakin ulkoisella pitäisi olla kuvia vuodelta 2004 lähtien.





- Ensimmäinen kuva löytyi irc-gallerian kätköistä, ja on vuodelta 2005. Luultavasti tuo on omasta mielestäni silloin ollut ah-niin-taiteellinen ja angstilla täytetty kuva :D Kuvatekstinä oli jotain niinkin luovaa, kuin "fatlegs.com". . .
- Toinen kuva on Kuopion Futispubista vuodelta 2009 :D Lie oli vappu tai joku? On hämäriä muistikuvia siitä, kuinka jonkun vanhan sedän kanssa hehkutettiin HJK:ta ja jaeltiin ylävitosia, enkä edes tiennyt mikä HJK oli :'D
- Kaksi alinta kuvaa on myös kevättä 2009, Kyproksen lomalla otettuja. Ah, tuo niin epäonnistunut ankka(?)ilme. Mutta tuon oman hiusvärini tahdon takaisin :( Vihasin sitä silloin, mutta kummasti sitä nyt sitten kaipaa.




- Rodoksen kuvat vm. 2010. Rodokselle kyllä haluaisin uudestaankin, oli jotenkin niin ihana paikka. Jopa minä, täysin vailla suuntavaistoa oleva ihminen, kykenin siellä liikkumaan eksymättä. Viimeisestä kuvasta ei ole tietoa, nauratti vaan tuo hohtava naama :D



- Ahh, Teenage Mutant Ninja Turtles :'-D Ikuinen rakkauteni. 2008 näyttäis tuo vuosiluku olevan. Lukiossa meni aina matematiikka ihan ohi, kun piirtelin muistiinpanopaperit täyteen. Kävin kuvataidelukion, mutta jostain syystä en koulun loputtua ole enää nauttinut piirtämisestä. Ennen luulin, että lähtisin pidemmällekin opiskelemaan kuvataidetta, ja ryhtyisin kuvataiteen opettajaksi, mutta niin. . . Jotenkin liian tuskallista edes ajatella, että itsestä pitäisi saada irti jotain tasokkaan näköistä 'taidetta', ja siihen vielä kaikki deadlinet sun muut. Muutenkaan oma kärsivällisyys ei riitä :D Jaksan keskittyä noin puoli tuntia, sen jälkeen yleensä sotken kaiken, koska ei vaan enää jaksa. Öljyväreillä maalaamisesta tykkään, mutta jotenkin nekin ovat jääneet, koska pari viimeisintä onnistuin sotkemaan omalla kiirehtimisellä. Kiirehtiminen sotkee muutenkin aina kaiken symmetrian esimerkiksi kasvoissa, kun jaksan ruveta katsomaan tarkasti vasta jälkeenpäin :D Mutta noh, ainahan tuota omaksi ilokseen voi piirrellä.




- Näitä vanhoja raapustuksia katsoessa huomaa kuitenkin, että kehitystä on onneksi tapahtunut, vaikka piirtämiseen käytetty aika on ollut hyvin vähäistä.

torstai 12. huhtikuuta 2012

breaking inside

Se hetki, kun tuntuu, ettei enää vaan jaksa . . .
Mitenhän ihmissuhteet ovatkin niin vaikeita. Kun parisuhteen eteen on tehnyt kaikkensa, mutta toinen vain syyllistää, ei hirveästi naurata. Vaikka kuinka myöntäisin omat virheeni, ei minkäänlaista vastakaikua kuulu. Ymmärrän, mistä toisen käytös johtuu, ja tiedän kuinka raskasta hänellä on. Koetan itse olla positiivinen, ja auttaa toista jaksamaan. Siinä vaiheessa kun en enää itse jaksa, en saa minkäänlaista apua.

Tuntuu turhalta ja kykenemättömältä.

Ilmeisesti en riitä. En, vaikka kuinka koettaisin. Saan vain kuulla kerroista, jolloin en ole yrittänyt tarpeeksi. Koetan olla välittämättä, mutta jossain tulee seinä vastaan.

Muutoksen täytyy kuulemma lähteä minusta. Minkä muutoksen? Mitä voin muuttaa, jotta asiat olisivat paremmin? "En tiedä, muuta tuota asennettas."

Mutta miten minä voin muuttaa mitään, kun toinen ei tule yhtään vastaan. Miten minä voin tehdä asioista parempia, jos hän on itse päättänyt, että kaikki on "pelkkää paskaa"?

Vaikka en tänään jaksa, huomenna on taas pakko. Tuntuisi väärältä hylätä toinen, kun kuitenkin tiedän, miten paha hänen on olla. Mutta kuinka kauan löytyy jaksamista, jos kaikki lepää omilla harteilla? Missä vaiheessa voi käskeä toista kantamaan edes osittain omat ongelmansa? Pelkkä ajatus tuntuu itsekkäältä, varsinkin kun muistan kaikki kerrat jolloin hän on kantanut minun ongelmani.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Level 3, and stuff about b-o-d-y



Eli '8 Min Abs Workout' taas kyseessä. Kylläpä pelotti siirtyä uudelle levelille, mutta viimein sain itseäni niskasta kiinni. Pakko sanoa, että kakkosesta kolmoseen siirryttäessä ero on huomattavasti suurempi, kuin ykkösestä kakkoseen siirryttäessä. Mutta onpahan taas haastetta :D Kolmas liike ("Crunch elbow towards knee"), on jostain syystä kaikkein rankin<3. Neljäs liike, double twist, taas alkaa naurattaa, koska tuo mallihahmo näyttää jotenkin niin koomiselta :'D
Yleensä kyllästyn asioihin nopeasti, mutta tämä vatsalihasohjelma on pysynyt kiinnostavana, juurikin siksi, koska koko ajan pääsee etenemään.


Asiasta toiseen. Heräsin tässä miettimään omaa ajatusmaailmaani, ja siinä tapahtuneita muutoksia viimeisen puolen vuoden ajalta. Sen sijaan että keskittyisin siihen, kuinka paljon vielä täytyisi kiinteytyä, tai kuinka paljon pitäisi laihtua, että olisin "kyllin hyvä", olen koettanut keskittyä kaikkeen positiiviseen. En edes tiedä, mistä olen saanut päähäni, että minun täytyisi pudottaa painoa, koska ylipainoon taitaa olla matkaa useampia kymmeniä kiloja. Lähiaikoina olen kyllästyny itseeni ja tähän painon kanssa tuskailuun, joka on jatkunut yläasteelta asti. Olen 155 senttiä pitkä, ja paino on korkeimmillaan käväissyt 46kg:ssa. On jotenkin hullua, että olen tuhlannut elämästäni seitsemän vuotta painosta murehtimiseen, vaikkei olisi varsinaisesti ollut aihetta. Pitäneekö tästä sitten nyky-yhteiskuntaa ja sen ihanteita syyttää? :D Ehkä tärkein muutos on tapahtunut liikunnan suhteen. Olin ajatellut liikuntaa vain laihdutuksen apuvälineenä, mutta se olikin yht'äkkiä jotain muuta. Omien tulosten parantaminen ja itsensä haastaminen ovatkin tärkeämpiä, kuin se, paljonko vaaka tulee näyttämään keväällä.


Olen huomannu, että lihasta minuun on tarttunut kuluneen vuoden aikana suhteellisen paljon, erityisesti jalkoihin, takapuoleen ja käsivarsiin. Eli vaikka rasvaa olisikin vähemmän, en todennäköisesti tule kesällä olemaan yhtä hentoinen kuin joskus pari vuotta sitten :D Viime syksynähän tarkoitus oli, että keväällä vyötärö olisi taas 53cm, niinkuin silloin kun olin 'nuori ja kaunis'. Nyt vyötärö on jäänyt seilaamaan tuohon 55-57 välille, joten ei kai tässä valittamista pitäisi olla.


Mutta entäs kun sitä valittamista kuitenkin löytyy? En usko, että koskaan kykenen täysin itselleni kelpaamaan, mutta on mielenkiintoista, kuinka olen pikkuhiljaa oppinut suvaitsemaan vartalon huonompiakin puolia. Edelleen tahdon reisistäni kiinteämmät, ja välillä on päiviä, jolloin vihaan isoja pohjelihaksiani. Enää en kuitenkaan määrittele itsäni pelkästään niiden perusteella. (Ainakaan joka päivä :D)


Myös oma vartaloihanteeni on muuttunut. Aiemmin ihannoin äärimmäisen laihoja malleja, joilta en koskaan toki itse kykeneisi näyttämään jo pituudestanikin johtuen :D Hyvä tapa varmistaa, että tuntee itsensä pettyneeksi omaan olemukseen on asettaa vertailukohdat mahdollisimman epärealistisiksi.
Nykyään ihailu kohdistuu monenlaisiin vartaloihin. Lähinnä silmääni miellyttävät ihmiset, jotka oikeasti ovat sinut itsensä kanssa.


Tällä hetkellä äärimmäinen ihailunkohteeni on Kate Hudson :D (<333<33<3<3)





Adssfaadsadadsad. . . Ah<3. No mutta niin :D Tuollaisen vartalon omistaminen voisi olla ihan mahdollista, mutta ainakaan tällä hetkellä ei olisi niin paljon motivaatiota, että saisin pysyvästi pidettyä itseni tuossa kunnossa. Noh, voin lohduttaa itseäni sillä, että tissejä minulla ei ainakaan ole, joten siltä osin voi laittaa rastin ruutuun :D


(dat ass <3)


//Ah, voi olla kirjoitusvirheitä kivasti :D Ei tule tarkistamisesta mitään, kun jään vaan tuijottamaan noita kuvia. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna koko teksti vaikuttaa sekavalta ja kuulostan kovin onnettomalta ihmiseltä :'D

"Kaupungissa riehuu gangstAH!"

Millähän tämän olotilan taas itselleen selittäis. Väsyttää niin paljon, että kaikki meinaa naurattaa.
Muutenkin tuntuu, että tämä minun huumorintaju ei ehkä oo ihan niin jalostunut, kuin mitä sen pitäis olla.
Vähän on sellainen tunne, että YouTubessa tulee katseltua samoja videoita, kuin 13-18 -vuotiaat pojat :D
Ja sitten vielä kaikki muu siihen lisäksi.

.   .   .

















maanantai 9. huhtikuuta 2012

random thingies #4

Now playing: Semisonic - Closing Time


Ahh, en millään malttaisi odottaa, että kevät pääsisi kunnolla vauhtiin. On niin kova ikävä kaikkia kesäkenkiä. Kyllähän tuolla kaupungilla jo näkee ihmisiä pikkukengissä, mutta mummo opetti, että ennen vappua ei saa sellaisia jalkaan pistää :D Muistan miten mummo aina kauhisteli, että "mittee työ alasti siellä pihamualla juoksetta? Nyt sisälle ja vuatetta piälle!". :--D Ite oon nyt kaupungilla tehnyt ihan samaa, järkyttyneenä paljasnilkkaisista, takki auki viuhtovista ihmisistä.


En ennen ole tykännyt mistään näistä metallinhohtoisista asusteista ja härpäkkeistä, ja muutenkin metalleista silmää on miellyttänyt vaan se tavallinen harmaa teräs/hopea. Nyt oli vaan pakko ostaa H&M:ltä näitä ah-niin-laadukkaita kesäkenkiä :D On ne vaan niin nätit.



Saan varmaan vaivasenluun ja lättäjalat pelkästään, koska kuljen koko kesän niissä kaikkein matalimmissa läpökkäissä :(



. . . Tähän loppuun taidan paremman puutteessa ujuttaa syyn, miksen kamalasti kasvokuvia tänne postaile :D
Näytän aina joko a) hirveältä nartulta, b) äärimmäisen teiniltä, tai c) vähän vinksahtaneelta ilopilleriltä. En tajua, miten voi olla muka niin vaikeaa hallita omaa ilmettään sen aikaa, kun sitä kuvaa ottaa.
Eli, saanko esittää, vaihtoehdot a ja b yhdistettynä. Tuossa kuvassa on enemmän teinimäisyyttä, kuin kuvissa, jotka oon ottanu 15-vuotiaana.



Vertauskohdaksi kuva, jossa oon 16-17. (Ah, aikana jolloin duckface ei vielä ollut mainstream :'D)





Jooooh :-D Nyt vois olla hyvä väli poistua jumppaamaan.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Hyvää pääsiäistä

. . . tai pesahia, tai mitä näitä nyt on mitä vietetään :D
Värjättiin muutamat munat ihan vaan koska huvitti, tein kyllä elämäni rumimpia viritelmiä.

Ikuiset traumat jäi tästä:


Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ole kyllä mitään tietoa, mihin tuon silmät katsoo :D Ja tuo on livenä ainakin kaksi kertaa niin pelottava kuin kuvissa!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

random thingies #3

:D Tuppaa olemaan tylsää. Poikaystävä lähti salille, mutta kävi sentään ostamassa minulle jäätelöä. Pieni hetki päämäärätöntä  pyöeiraa <-- ? PYÖRINTÄÄ netissä, mutta nyt taidan mennä lepäämään. Huomenna pakko raahata itsensä työhaastatteluun, vaikka miten kolottaisi.


Ah, Conspiracy Keanu <3 

ah, the joy of spring

Eih. Nyt taisi iskeä se kauan pelätty kevätflunssa. Koko talven olenkin terveenä saanut olla, joten luultavasti tuo pääsykokeista johtuva stressi saattaa olla osasyyllinen tähän.


Eniten vihaan flunssassa sitä pöhöttynyttä oloa, jonka ansiosta ei uskalla edes peiliin katsoa :D Maha tuntuu roikkuvan polvissa, ja pää on täysin pyöreä. Jos tähän yhdistetään vielä nuha, alan rypeä itsäälissä. Luultavasti sulkeudun makuuhuoneeseen ja kiusaan poikaystävän raivon partaalle jatkuvalla valituksella. En ole kamalan hyvä sairastamaan, ja varsinkin tukkoisuutta vihaan yli kaiken. Yleensä viikko meneekin ylidramaattisessa vollotuksessa. "Miksi minä?! Mitä minä tein, että ansaitsin tämän? Jäänkö minä henkiin? Ihan sama, ei minusta enää ihmistä tule tämän jälkeen, KATO NYT TUOTA MINUN NENÄÄ :'(( "
Nuo on asioita, joita olen ihan tosissani joskus kipeänä ollessa tullut itkeneeksi :DD Kuten jo sanoin, en ole kamalan hyvä sairastamaan . . .


Koetan raahautua ostamaan muutaman appelsiinin lähikaupasta.