vuosi 2017 kuvina

Joo, once in a lifetime blogipostaus (tai sit ihan vaan kerran vuodessa). Olis nimittäin aika taas tällaiselle "oho, meinasi unohtua" -vuosikatsaukselle, joita näköjään olen aina välillä tänne tehnyt. Muutenhan tämä blogi on naftaliinissa melko tasaisesti ympäri vuoden, vaikka joka vuosi taidan tammikuussa vannoakin, että kyllä tänä vuonna käännän kelkkani.

Mutta joo. Viime vuosi oli oikeastaan paljon parempi, kuin 2016. Tosin viime vuonna uhoamani painonpudotus ei nyt toteutunut, mutta lihasta tuli lisää ihan hyvin, eikä kehonkoostumusanalyysi ainakaan syössyt täysin epätoivoon. Reissattua tuli paljon, ja töissäkin ennätin käydä. Maisterivaiheen opinnot polkaisin tehokkaammin käyntiin ja syksyllä aloitin graduseminaarinkin. Ja meille muutti maailman ihanin koira, 6-vuotias reppana, joka on tehnyt elämästä huomattavasti parempaa (tosin samalla saanut minut ylihuolehtimisellani täysin uudelle stressitasolle, mutta...)

Niin, niitä kuvia:


Alkuvuosi meni koulujutuissa rämpiessä, mutta huhtikuussa alkoi elämä taas hymyillä, ja pinkaistiin isommalla porukalla Puolaan kaupunkilomalle Gdańskiin.

merimuseo oli aivan loistava

Fiilistelin kesävaatteita jo silloin, kun lumet oli maassa. Melkein koko kesä menikin haalarimeiningillä, koska mekkoja en vieläkään osaa käyttää.

Kesätyöt aloitin jo toukokuussa, ja oli kyllä ehdottomasti paras kesä ikinä. Tutussa kirjastossa tietopalveluhommia, ja kieltämättä hieman harmittaa, ettei tullut lähdettyä opiskelemaan kirjastohommia. Tykkäsin aikoinaan kovasti olla myös lainauksessa, mutta olihan nämä tietopalveluhommat aivan omaa luokkaansa. Tuntui pitkästä aikaa siltä, että pääsi tekemään jotain, jossa saa käyttää aivoja ja omaa luovuuttakin.

Kun työt oli heinäkuun lopussa taputeltu, oli aika lähteä kesäreissulle. Ensimmäisenä oli vuorossa viikko Ateenassa:

Ja seuraavana suunnattiin kohti Italiaa ja Milanoon:

Milano oli ihan ok, mutta kerrassaan ihana yllätys oli Bergamo:

ei näitä maisemia osaa edes sanoilla kuvailla

Bergamosta löytyivät myös koko reissun parhaat pizzat

Sitten suuntana olikin Venetsia:

todella kaunis paikka, mutta aivan järkyttävä määrä turisteja kyllä runteli henkisesti

Reissun viimeinen etappi olikin sitten Rooma:

italiaan on valtava ikävä, toivottavasti tänä vuonna uudestaan.

Pistäydyttiin toki myös Vatikaanissa:

Lopuvuosi ei jotenkin tuntunut aivan yhtä sävähdyttävältä enää elokuun jälkeen, mutta tasaisen mukavaahan tuo taisi olla. Kesä ei tietenkään olisi kesä ilman kasvimaahommia.

Syksy oli harmaa ja gradu aiheutti ahdistusta, mutta piipahdus Lontoossa piristi kummasti synkintä aikaa:

mukava reissu oli tämäkin, tekemistä ja nähtävää jäi vielä kyllä toisellekin reissulle.

Loppuvuodessa ehdottomasti parasta oli meidän uusi ilonaihe, tämä maailman kultaisin otus:

<3

Jos tarkkoja ollaan, niin 2018 pelottaa. Vuoden alku ei ole ollut ihan paras mahdollinen, ja viime vuotta on kyllä melko vaikea ylittää. Jotenkin tuntuu, ettei luvassa voi olla mitään hyvää, kun viime vuonna sain olla onnellinen niin monen vuoden edestä. Toivottavasti tämä melko pian vanhukseksi luokiteltava koira tuhisee tuossa vieressä vielä monen monta vuotta. Myös tänä vuonna olisi kiva päästä matkustamaan edes jonnekin. Pitää toivoa, että aikataulut ja talous tekisivät siitä mahdollista. Ja kai pitäisi alkaa myös toivoa jossain vaiheessa valmistuvansa, vaikka yliopistolla hengailu onkin edelleen ihan parasta.