Olin aivan varma, että olisin tänään selviytynyt jo töihin. Tein illalla eväät valmiiksi ja muistin jopa laittaa herätyskellon soimaan. Herätessäni kymmenen minuuttia ennen herätyskellon sulosäveliä, olo ei ollutkaan niin hehkeä. En enää edes jaksa käsittää, mistä tuota räkää riittää. Ja jotenkin tuntuu, etteivät asiakkaat hypi ilosta, jos koskettelen heidän kirjastokorttejaan ja kirjojaan niistämisen lomassa. Ainakin itseäni ajatus etoo. :D
Mutta asiaan. Koska KAIKILLA on näitä "outfit of the day" -kuvia, esittelen minäkin omani:
Hieman niukka yöasu, koska paitapuoli on ainakin 7 vuotta vanha :D Voitin Gillette Venuksen ja MTV:n arvonnassa aikoinaan paketillisen kaikkea kivaa, jossa sitten suoristusraudan ja föönin lisäksi oli useampi kappale tuollaisia toppeja. Menevät ihan hyvin vielä päälle, mutta jotenkin helma on niin lyhyt, että hirvittää.
Alaosassa ei taida olla aivan kamalasti pohdittavaa. Hieman pieniksi jääneet ex-shortsit. En tiedä mikä termi noita nykyään kuvaa... Yöhousujen virkaa kuitenkin ajavat. (Kotivaatteina/yöasuna käytän yleensä kulahtaneita tai pieneksi jääneitä vaatteita :D Kaapista löytyy paitoja kokoa 128cm, joita vielä jotenkin kykenee käyttämään. Ai, minäkö hamstraan?)
Jalassa äidin ostamat töppöset <3
Muuten päivä on sitten mennyt lukemisen parissa. Samaan kuvaan eksyi myös iso osa päivän syömisistä - vaiko juomisista. Appelsiinimehu ja juotavat jogurtit ovat olleet melko kysyttyjä tässä viimeiset pari päivää... Pari omenaa olen sentään saanut survottua kurkusta alas, joten jospa tämä tästä.
Pääsykoekirja alkoi jossain vaiheessa hieman käydä hermoille (eikä lukemista auta putkiremontti, joka on nyt siirtynyt meidän kerrokseen), joten päätin suunnitella parannuksia saliohjelmaani, joka on ollut yhtä epämääräisen avoin viimeiset pari kuukautta.
Olen hamstrannut kotiin vaikka millaisia saliharjoitteluun liittyviä kirjoja ja kuntoilijan keittokirjoja, ihan vain, koska se on nyt niin helppoa. Yksi ilmeisin etu kirjastossa työskentelyssä on luultavasti se, että kirjoja tulee lainailtua entistä enemmän, koska ne ovat siinä ulottuvilla koko ajan :D
Olen koettanut hieman verrytellä tässä sängylle pesiytymisen lomassa, mutta vielä eilen pää ja jalat oli ristiriitaisia siitä, seisonko vai en. Kuume onneksi laski eilen, joten nyt olen uskaltanut jopa vähän venytellä. Voisi senkin verran koettaa takapuolta lepuutaa, että piipahtaisin ruokaostoksille.
Huomenna uudella innolla töihin. Vai kiroankohan itseni jotenkin, jos sanon, ettei tämä tästä enää voi pahentua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti