Takareisissä nimittäin. Ja pakaroissa. . . Sattuu niin, etten kärsisi edes istua kunnolla :D
Oli eilen sen verran rankempi 'reeni' salilla, että ei ihmekään, mutta vähän kyllä yllätyin, koska ei aikoihin ole paikat ihan näin jämähtäneet.
Puolen vuoden aikana olen huomanut kyllä aikamoisia muutoksia lihaskunnon puolella.
Rikkinäisen polven takia en ole paljon uskaltanut kyykkäillä, saati sitten käyttää jalkaprässiä, mutta nyt olen kerrassaa ylpeä, kun menee ihan kivasti se 70 kiloa :D Puoli vuotta sitten uskalsin juuri ja juuri oman painon verran, eli se 45 kiloa. Ei nyt mikään mullistava muutos, mutta ite oon ihan tyytyväinen.
Ennen lähestulkoon herjasin ihmisiä, jotka kävivät salilla :D Ajattelin, että salilla käyvät vaan varustekilpailevat pikkupissikset ja pöhöttyneet bodarit, mutta mutta . . . En tiedä mistä tuon ajatusmallin olin keksinyt :'D Noh, on onneksi mieli muuttunut.
Itse en aiemmin käynyt salilla lähinnä ihan siitä syystä, että asuin korvessa, josta lähimmälle salille ois ollu matkaa melkein 20 kilometriä. Ja ilman linja-autoyhteyksiä se matka ois tietysti pitänyt kävellä/pyöräillä, jos ei olisi sattunut sopivaa kyytiä kohdalle.
Siihen aikaan tuli harrastettua kesäisin juoksua, talvisin hiihtoa ja laskettelua. Hiihdossa muistaakseni voitin hopeaa jossain oman paikkakunnan kisoissa kuudennella(?) luokalla :D Lapsuudessa oli haaveammattinakin ampumahiihtäjä, koska ampumisessa olin tosi hyvä, ja hiihtäminen oli vaan niin kivaa. Miksihän sekin haave kariutui? Juoksua kuitenkin harrastan edelleen, siinä missä polvi sallii.
Kausittain on isän opastuksella ammunnan lisäksi tullut kokeiltua jousiammuntaa ja nyrkkeilyäkin.
Balettiakin tuli tanssittua, mutta alkoi käydä ahdistavaksi se jatkuva stressaaminen jossain vaiheessa. Muistan kuinka opettaja ennen joululomaa mittasi jokaisen vyötärön ja lantion ympärysmitat, ja aikoi tehdä saman uudestaan joulun jälkeen, ja luoja auttakoon jos joku olisi lihonut . . . Miten ihana olikaan se paniikinsekainen tunne omalla kohdalla. Olin silloin 16, ja ihan äskettäin alkanu kasvattaa niitä ns. 'naisellisia muotoja'. Tuskin uskalsin joululomalla paljon mitään suuhuni pistää :'D
Baletista kyllä muuten tykkäsin, ja luultavasti olisin kaikesta huolimatta jatkanut, jos ei olisi kotipaikkakunnalta harrastusmahdollisuus loppunut. Ai niin, ja se polvi juurikin baletista taisi suuttua.
Yksikseen jumppaaminen ja lenkkeily ovat aina olleet kaikkein mieluisinta liikuntaa, enkä näe isoa muutosta tähän tulevaksi. Lenkkeilystä tulee aina hyvä olo, ja omalla kohdalla olen huomannut sen olevan parasta lääkettä mm. päänsärkyyn, niskakipuun, itsesyytöksiin ja pöhötykseen :D
Opintotuki tuli, joten motivaation lisäämiseksi lähdetään poikaystävän kanssa ostamaan uusia liikuntakamppeita. Voin melkein kuulla, miten menneisyydestä huutelen itselleni herjauksia siitä, kuinka olen nyt 'varustekilpaileva pikkupissis'. Jätän herjaukset huomioimatta ja haaveilen jo uusista salikengistä <3
// kuvat yllättäen googlesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti