Ridiculous Nonsense About Everything and Nothing

Viimeisten viiden päivän aikana olen:

~ Koettanut kovasti lukea pääsykokeisiin, onnistuen tavoitteessani sentään puoliksi.

~ Kirjottanut

~ Kitkenyt monta perunapenkkiä rikkaruohoista.

~ Kerännyt mansikoita äidin mansikkamaalta

~ Syönyt puoliraakoja karviaisia niin, että hampaissa on todennäköisesti nyt kauhea määrä kiillevaurioita.

~ Joutunut toteamaan, että pikkuveljeni on ohittanut minut jo lähes kaikessa. Olen jo kauan ollut pituudessa kakkonen, mutta nyt jäin juoksulenkilläkin jälkeen. Loppukirin aikana luulin vielä voittavani, mutta se ruojahan suikaisi ohitseni pitkillä askelilla, hengästymättä ollenkaan.

~ Katsonut uskomattomat määrät Tinttejä.

~ Soittanut pitkästä aikaa pianoa.

~ Hamstrannut kaappiin kauheat määrät makaroonia nälänhädän pelossa.

~ Pohtinut tulevaisuuttani hyvin monelta kantilta.

~ Kirjoittanut vielä vähän lisää...

~ Tajunnut, että minun olisi oikeasti kuulunut olla mies, ja ainakin 190 senttinen. Olen havainnut, että todellinen kutsumukseni elämässä olisi koripallo.

~ Kyllästynyt kirjoittamaani ja aloittanut alusta. Kirjoittanut lisää.

~ Vihannut tätä kesää.

~ Tahtonut karata ulkomaille.

~ Tahtonut aloittaa baletin uudestaan, tuskallisen tietoisena siitä, että kynnys on jo liian korkea.

~ Vihannut kirjoitustyyliäni. 

~ Etsinyt itselleni mieluisaa nenää Googlen kuvahausta.

~ Rakastanut liikuntaa mm. satojen askelkyykkyjen muodossa.