tiistai 5. heinäkuuta 2011

Avautumista alkusiivoilusta

Noin, hienosti on jo näin alkuun jäänyt tämä kirjoittaminen vähemmälle :-D

Hain avaimet uuteen asuntoomme viime viikolla, ja viikonloppu menikin siivoillessa ja tapetteja irrotellessa.
Olen surkea siivoamaan tiloja, joissa joku itselleni tuntematon on elänyt. Mielessäni kuvittelen mitä kummallisimpia otuksia koskettelemaan paikkoja tahmaisilla sormillaan :-D Pyörin ahdistuneena ympäriinsä kumihanskojen ja erilaisten puhdistusaineiden kanssa, enkä oikein tiedä mitä uskallan koskea ja mitä en. (Kehitän vielä jonkun neuroottisen suhtautumisen bakteereja kohtaan.) Näen varmaan vielä kauan painajaisia wc:n pesemisestä...

Meillä on tarkoituksena ennen varsinaista muuttoa tehdä seiniin pientä remonttia, johon kuuluu entisten tapettien irrotus ja seinien maalaaminen. Olin aluksi huolissani tapeteista, sillä oletin niiden irrottamisen olevan hankalaa ja vievän paljon aikaa.  Hankalaahan se olikin, kunnes joku hoksasi kostuttaa tapetin, ja repiä sen sitten irti...
Melkein harmittaa, kun en älynnyt ottaa seinistä kuvia. Olivat nimittäin niiiiin kauniit repaleisina.

Ensimmäinen yö asunnolla sujui hyvin, vaikka mukana oli vain ohuet patjat ja huopa, jonka poikaystäväni varasti itselleen jo alkuyöstä, joten itselleni jäi peitoksi vain pyyhe. Kiitos vain... Pitääkin ensi kerralla ottaa ihan kunnolliset peitot mukaan, varsinkin jos sää pysyy näin viileänä.

Tulevana viikonloppuna sitten vain jatkamaan siivoilua ja pintaremonttia.
Viikonlopun lähestyessä hupenevatkin viimeiset päivät "inttileskenä". Puoli vuotta on mennyt todella nopeasti, vaikka muistan vieläkin, miten kamalalta ensimmäinen viikko tuntui. Nyt hieman harmittaa, ettei ole tullut enemmän nautittua tästä vapaasta olemisesta. Mutta noh, perjantaina luultavasti juhlitaan ja lauantaina jatketaan seinien kimpussa. Kunhan saadaan tapetit irti kaikista seinistä, pääsenkin riemastuttamaan itseäni kylpyhuoneen lattioiden ja seinien pesulla.



Olen muuten hirveän terminologisen pulman edessä aina, kun puhun poikaystävästäni. Olen niin tottunut käyttämään tuota nimitystä, vaikka olemme olleet kihloissa jo yli puoli vuotta, ja juurikin siksi hän kovasti tahtoisi minun käyttävän jotain muuta ilmausta. Nyt kun muutamme virallisesti yhteen, hän kaiketi on avomieheni, mutta en sitten enää tiedä onko avopuoliso vai 'sulhanen' se nimitys, jota joutuisin käyttämään. Poikaystävänä varmaan tulee jatkossakin kaikille esiteltyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti