Ei ollut tarkoituksena kirjoittaa tällaista merkintää, mutta jotenkin olen ajautunut äärimmäisen tylsyyden lähteille jälleen, joten... Niin - mikäpäs siinä.
Herään kello 11:30, olo on puolikuollut. Edellinen yö meni aika pitkälti koneella, kun koetin kirjoittaa erään kirjoitushaasteen juttua valmiiks. Pyörin kymmenen minuuttia sängyllä ja pyydän Nicoa hipsuttamaan selkääni :-D Nukahdan uudestaan.
Kampean itseni ylös sängystä 12:00 ja menen tekemään ruokaa, lämpimiä voileipiä edellisen päivän jauhelihakastikkeesta. En ikinä osaa syödä oikeaa aamiaista silloin, jos nukun pitkään. Noin myöhään ei taida enää oikein brunssistakaan mennä, eli päivä ilmeisesti alkoi sitten lounaalla?
Syödessä hurahti myös mukavasti yksi jakso Golden Girls -sarjaa. Tulee aina niin hyvälle tuulelle tuosta sarjasta, että on ihan koko päivän kannalta myönteinen vaikutus sillä, että sitä aamulla sen parikymmentä minuuttia katsoo :-D
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirQWDfpJdF3_498ZzgG0uODeUY-m_QhE_rFI54zV-tuHBNO0GAyCKYbzIg9eXuwNUsCAAEjGMhlGyPAXYN0y32o4PlGYoKsfBx-OZ6oGGfvOKQiMPh02UNFrUzIqyrTYOdXddS27DT06c/s320/condoms-rose1.gif) |
Dorothy <3 |
Kun päivän nyt oli ihan hyvin saanut käytiin, suikaistiinkin Nicon kanssa heti salille. ((Ainiin, nyt vielä kun muistan: Tiedän, että suurin osa blogini selauksista tulee blogilistalta juurikin liikunta/kuntosali -kategoriasta, ja vähän hävettää, ettei nyt kesällä ole tullut liikunnasta kirjoitettua. Tarkoitus kyllä olisi, mutta en vaan saa aikaiseksi. Lie pitäisi joku päivä saada sen verran itsestään kiinni?))
Mutta siis :-D Oli vähän päämäärätöntä tuo treenaaminen tänään. En ensinnäkään yhtään muistanut, mitä minun oli tänään tarkoitus tehdä, joten tein vähän kaikkea sekaisin.
Olen rakastunut uudestaan käsipainoihin, en tiedä miksi. Siihen on vain tällä hetkellä todella helppo keskittyä, eikä ajatukset ala harhailla. Polvi on muutenkin vihoitellut tässä viime aikoina, joten sopii senkin puolesta paremmin kuin hyvin tämä uusi innostus.
Jossain välissä kaikki porukka katosi salilta, joten oma motivaatio laski. Jostain syystä en saa aikaiseksi mitään, jos on aivan autiota... Sama pätee myös, jos salilla on liikaa porukkaa :D Parhaiten oma treeni sujuu, kun paikalla on itseni lisäksi 2-4 ihmistä. (Tärkeä fakta - I know.)
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Yws-6KkOqBuWrZGdFmd_9NFBNiryh5yVzmSdxOjTrHhC3xau7H4-ljF6bIVX8yukEbUM64kBb_V_1fjPqEJaR_M8gmh2WICVy5top6KL6CBj4r3QBIcVuaWwbYP98SHxLxuhwEBdHiM/s640/IMG_2382.JPG) |
Intensiivisen treenin lomassa ennättää mukavasti ottaa pari teinikuvaa. |
Salilla vierähtää noin puolitoista tuntia. Ennen salilta lähtöä jään kyyläämään liikuntasalin puolella koripalloa heittelevää poikaa, haaveillen samalla itsekin osaavani. Otan lohdutukseksi pari kuvaa varsinaisista koreista (mitä ne suomeksi ovat?), jotka voin käyttää kuvahaasteen tämän päivän aiheeseen.
Huomaan, että äiti on koettanut soittaa, joten soitan takaisin. Jutellaan kirjojen palauttamisesta kirjastoon, ja siitä, kuinka pahasti kasvimaalla kasvaa rikkaruohoa. Elokuun alussa onneksi riennän apuun :-D Vuosien koulutus on tehnyt minusta ylvään ja kestävän rikkaruohojen kauhun, joka ei hätkähdä edes paarmoja, vaan uppoutuu zen-tilaan (eikä suinkaan menetä hermojaan niihin saamarin otuksiin ja juokse kiroillen sisälle rauhoittumaan).
Käväisemme Prismassa ostamassa ruisleipää ja suuntaamme kotiin. Kaupungin kautta ajettaessa hermostun vaihteeksi vanhuksiin ja lapsiin, jotka eivät osaa kulkea liikenteessä, vaan aiheuttavat suorastaan tahallaan hankalia ja jopa vaarallisia tilanteita, syyttäen sitten nuorisoa vastuuttomuudesta... Olen jo monta kertaa meinannut tänäkin kesänä päästä hengestäni heidän ansiostaan.
Kotona suihkuun, ja lopultakin syömään. Ruoka oli parempaa, kuin kuva antaa olettaa:
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmwU9A4fRkSxEQUYb24USMlEszf0Vl0sCYr5N1V40xQt3JFpzqTL-P5S04RTYuYLKuX3zddfoSTobIKVvibSaLO-FIkDX66WHrDIdYXymg4u21q4Mvcxp8_R_0YtDyxNi-n1eI5HS2Nhg/s640/IMG_2404.JPG) |
Nuudeleita, keitettyä kananmunaa ja paistinpannulla pyörineitä jalapeñoja. Lisänä meni vahingossa puoli litraa maitoa... |
Ruokailun jälkeen istuudun koneelle, tarkoituksena saada epätoivoisesti kirjoitettua valmiiksi eilen aloitettu novelli. Juuri kun aloitan, olohuoneen puolelta alkaa kuulua tuttuakin tutumpi huuto: Counter-Strike: Source. Turha siis kuvitellakaan, että saisin mitään hyödyllistä aikaan :-D Koetan pohtia, olenko paha tyttöystävä, jos pyytäisin huutamaan vähän hiljempaa...
Käyn silti ehdottamassa asiaa, vaikka tuntuukin vähän ilonpilaajalta. Otan lasillisen Pepsi Maxia ja alan kirjoittaa.
Kello on 20:35, eikä teksti etene aivan niin hyvin kuin tahtoisin. Todennäköisesti jumiudun tähän sängylle koko illaksi, vaikkei asentoni tässä mikään ihanteellinen olekaan selälle, mutta minkäpä mahtaa. Olohuoneessa tuskin saisin mitään aikaiseksi, sen verran hämmentävää tuo pelaaminen tuntuu olevan. Parhaita kuultuja tähän mennessä: "ANTTI TUISKUSSA! HYPPÄS KESKELLE, SUPIKOIRA!".
Mutta joo. Nukkumaan raahaudun luultavasti tänäänkin joskus siinä kolmen ja neljän välillä. Sitä ennen koetan kytätä henarchyn saaliikseni facebookissa, ja nyhtää jonkinlaista vertaistukea tähän kirjoittamisen tuskaan... Taas kerran.
Tämä päivän mielenkiintoisuus mykistää ainakin minut, joten miksei teitäkin :-D
Pahoitteluni kirjoitusvirheistä, tämä ei nyt ollut aivan ykkösprioriteetti. Koetan keskittyä alaikäisiin poikiin, jotka eksyvät pahoille teille kesäleirin lempeissä tunnelmissa. En kuollaksenikaan tiedä, miten tuon voisi lopettaa. Ihmettelen myös samalla, kuinka voinkin kirjoittaessani kuulostaa niin itserakkaalta ja epämääräiseltä nartulta.